Saksanseisojakerho ry.

Saksanseisojakerho

Mannermaisten kanakoirien rotujärjestö

imskuva

Isomünsterinseisoja on saksalainen pitkäkarvainen, suurikokoinen, mustavalkoinen seisova lintukoira, oikeastaan pitkäkarvainen saksanseisoja mustavalkoisessa asussa. Keski-Euroopassa tiedetään olleen ainakin keskiajasta lähtien erikokoisia pitkäkarvaisia lintukoiria, joita käytettiin jo ennen tuliaseita haukka- ja verkkometsästäjien apuna osoittamaan saalis. Niiden arvellaan kulkeutuneen Eurooppaan idästä, ja yleensä niissä oli valkoista väriä.

Suurikokoisia “kanakoiria” kasvatettiin jo 1700-luvulla metsästykseen oikeutetun maanomistajaluokan metsästysmajoilla. 1800-luvun alussa metsästysoikeus tuli yleiseksi, ja koirankasvatus Saksan alueella villiintyi. Sittemmin risteilykokeiluihin pettyneet päättivät pelastaa vanhan pitkäkarvaisen lintukoiratyypin pitkäkarvaiseksi saksanseisojaksi, joka sai ensimmäisen rotumääritelmänsä vuonna 1879.

Vuonna 1908 rodussa esiintynyt musta väri päätettiin kuitenkin poistaa sallittujen värien listoilta. Sitä pidettiin virheellisesti merkkinä risteytyksistä vieraisiin, lähinnä brittiläisiin, rotuihin. Pitkäkarvaisen saksanseisojan pentueisiin syntyi kuitenkin edelleen mustavalkoisia pentuja, ja koska niillä oli yhtä hyvät metsästysominaisuudet kuin pentuesisarillaan, osa metsästäjistä jatkoi kaikessa hiljaisuudessa niillä kasvattamista lähinnä lounaisessa Saksassa. Lopulta he kokosivat joukkonsa ja koiransa ja perustivat oman rotujärjestön vuonna 1919. 83 kantayksilön jälkeläiset on sittemmin rekisteröity isomünsterinseisojiksi vuodesta 1922 lähtien.

Isomünsterinseisoja on riistaintoinen, hyvävainuinen, sisukas seisova lintukoira, jonka erikoisvahvuutena on luontainen kyky löytää haavoittunut riistaeläin niin maalta kuin vedestäkin. Se on siis mainio kyyhkyn ja sorsan noutaja maalintujahdin ohella ja jäljestää haavoittuneet hirvieläimet. Seisonta on vakiinnutettu tarkalla jalostuksella ja kehittyy jo suhteellisen varhain. Hakuun ei ole pyritty saamaan mitään peltospesialistin tulisuutta, vaan se on suuren koiran pettävän rauhallista laukkaa.  Petoeläinterävyys sillä on syntymälahjana. Se rakastaa vettä eikä pelkää vaikeita tiheikköjä. Siinä sillä on apuna säänkestävä karva, joka oikealaatuisena on pituudestaan huolimatta helppohoitoinen.

Luonteeltaan isomünsterinseisoja on kiihkeän riistaintoinen ja eloisa, mutta ei hermostunut. Se kiintyy perheeseensä syvästi, joten tarhaan sitä ei sovi unohtaa ja se pitää opettaa olemaan yksin. Se on helposti oppiva, mutta kouluttajan pitää olla koiraa itsepäisempi ja johdonmukainen. Kauniista ulkomuodostaan huolimatta se on aktiivinen metsästyskoira, joka tarvitsee työtä, koulutusta ja liikuntaa ja jonka riistainto tulee ottaa myös siviilielämässä huomioon. Aikuistuttuaan se on sisällä rauhallinen ja vartioi jonkin verran kotiaan.