Saksanseisojakerho ry.

Saksanseisojakerho

Mannermaisten kanakoirien rotujärjestö

Käyttötarkoitus

Seisova lintukoira.Bourbonnais’nseisoja toimii sekä erityyppisissä maastoissa että vedessä. Haku on laajaa ja vauhdikasta ja koira tekee mielellään yhteistyötä ohjaajansa kanssa.

bourbon1

Ulkonäkö

Bourbonnais’nseisoja on lyhytkarvainen, keskikokoinen ja lähes neliömäinen seisoja, joka on vankkarakenteinen, tiivis ja lihaksikas, sekä antaa vahvan ja voimakkaan vaikutelman, ollen kuitenkin melko jalo. Narttu on jalompi eikä ole yhtä vanttera kuin uros. Säkäkorkeus uroksilla 51-57 cm ja nartuilla 48-55 cm. Häntä voi olla joko pitkä tai vaihtelevan mittainen luonnontöpö.

Väritykseltään koira on valkopohjainen, jossa pieniä ruskeita (ennen nimeltään viinin sakka) tai kellanruskeita (ennen persikankukka) pilkkuja kaikkine muunnoksineen. Korvat ovat yleensä samaa väriä kuin pohjaväri, pilkutusta enemmän tai vähemmän. Vaalea kimo, joka on valkoisten ja värillisten karvojen sekoitus, on myös hyväksyttävä. Päässä ja rungossa hyväksytään vain pienikokoisia ja määrältään vähäisiä värillisiä laikkuja. Kirsu on täysin pigmentoitunut ja sen väri sointuu karvapeitteeseen.

Luonne

Kotioloissa koira on lempeä, ystävällinen ja omaan perheeseen vahvasti kiintyvä koira. Metsällä se on yhteistyöhaluinen, harkitseva ja tasapainoinen. Rotu on metsästyskoira, ja sillä on vahva riista- metsästysvietti. Se on seisova lintukoira, jonka seisonta on kiinteää, tyylikästä ja suoraan riistaan kohdistuva.

Historiaa lyhyesti

Bourbonnaisinseisoja tunnettiin jo vuonna 1598 (Histoire Naturelle d´Aldovrandi, bibliotheque nationale). Entisaikoina rotua kuvattiin metsästäjän miellyttävänä seuralaisena, joka on olemukseltaan kestävä ja terve. Karvapeitteen pohjaväri on valkoinen, missä on kauttaaltaan ruskeita tai kellanruskeita pieniä pilkkuja. 1930-luvun kasvattajat painottivat jalostuksessa karvapeitteen ”haalistuneen syreeninkukan” väriä ja luonnostaan lyhyttä häntää. Näin tiukan valinnan seurauksena rodun olemassaolo vaarantui. 1970-luvulla ryhmä kasvattajia otti tehtäväkseen bourbonnaisinseisojarodun säilyttämisen. Nykyään rodun tulevaisuus vaikuttaa turvatulta.

Normal 0 21 false false false MicrosoftInternetExplorer4

Rodunkuvaus

KÄYTTÖTARKOITUS

Seisova lintukoira.

Bourbonnais’nseisoja toimii sekä erityyppisissä maastoissa että vedessä. Haku on laajaa ja vauhdikasta ja koira tekee mielellään yhteistyötä ohjaajansa kanssa.

ULKONÄKÖ

Bourbonnais’nseisoja on lyhytkarvainen, keskikokoinen ja lähes neliömäinen seisoja, joka on vankkarakenteinen, tiivis ja lihaksikas, sekä antaa vahvan ja voimakkaan vaikutelman, ollen kuitenkin melko jalo. Narttu on jalompi eikä ole yhtä vanttera kuin uros. Säkäkorkeus uroksilla 51-57 cm ja nartuilla 48-55 cm. Häntä voi olla joko pitkä tai vaihtelevan mittainen luonnontöpö.

Väritykseltään koira on valkopohjainen, jossa pieniä ruskeita (ennen nimeltään viinin sakka) tai kellanruskeita (ennen persikankukka) pilkkuja kaikkine muunnoksineen. Korvat ovat yleensä samaa väriä kuin pohjaväri, pilkutusta enemmän tai vähemmän. Vaalea kimo, joka on valkoisten ja värillisten karvojen sekoitus, on myös hyväksyttävä. Päässä ja rungossa hyväksytään vain pienikokoisia ja määrältään vähäisiä värillisiä laikkuja. Kirsu on täysin pigmentoitunut ja sen väri sointuu karvapeitteeseen.

LUONNE

Kotioloissa koira on lempeä, ystävällinen ja omaan perheeseen vahvasti kiintyvä koira. Metsällä se on yhteistyöhaluinen, harkitseva ja tasapainoinen. Rotu on metsästyskoira, ja sillä on vahva riista- metsästysvietti. Se on seisova lintukoira, jonka seisonta on kiinteää, tyylikästä ja suoraan riistaan kohdistuva.

HISTORIAA LYHYESTI

Bourbonnaisinseisoja tunnettiin jo vuonna 1598 (Histoire Naturelle d´Aldovrandi, bibliotheque nationale). Entisaikoina rotua kuvattiin metsästäjän miellyttävänä seuralaisena, joka on olemukseltaan kestävä ja terve. Karvapeitteen pohjaväri on valkoinen, missä on kauttaaltaan ruskeita tai kellanruskeita pieniä pilkkuja. 1930-luvun kasvattajat painottivat jalostuksessa karvapeitteen ”haalistuneen syreeninkukan” väriä ja luonnostaan lyhyttä häntää. Näin tiukan valinnan seurauksena rodun olemassaolo vaarantui. 1970-luvulla ryhmä kasvattajia otti tehtäväkseen bourbonnaisinseisojarodun säilyttämisen. Nykyään rodun tulevaisuus vaikuttaa turvatulta.